10.5.1999

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 18.9.1996

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon B oli asianomistajana yhtynyt, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 5.7.1996 Vantaalla Vantaan työvoimatoimiston tiloissa harjoittanut väkivaltaa virkatehtäviään suorittaneita työvoimatoimiston virkamiehiä toimistonjohtaja B:tä ja kahta vahtimestaria kohtaan uhkaamalla heitä esille ottamallaan puukolla lähietäisyydeltä ja tökkien puukolla B:tä ja vahtimestareita kohti ja lausuen sanallisia uhkauksia. Tässä tilanteessa A oli kerran lyönyt toista vahtimestaria vasempaan silmäkulmaan aiheuttaen tälle aristusta.

Käräjäoikeus, joka totesi pitävänsä A:n menettelyä syytteen mukaisesti virkamiehen väkivaltaisena vastustamisena, katsoi, huomioon ottaen A:n tilanteesta antaman selityksen ja sen, ettei yleinen etu muuta vaatinut, olevansa oikeutettu soveltamaan rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin säännöstä.

Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta sekä hänen syykseen muissa kohdissa luetuista rauhan rikkomisesta virkahuoneessa, lievästä pahoinpitelystä ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla yhteiseen 80:n päiväsakon sakkorangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin 2 päiväsakkoa. A:n suoritettavaksi jäi 78:aa päiväsakkoa vastaava 1 560 markan sakko.

Helsingin hovioikeuden tuomio 25.9.1997

B valitti hovioikeuteen.

Käsittelyratkaisu

A:n B:hen kohdistama virkamiehen väkivaltainen vastustaminen oli tapahtunut puukolla lähietäisyydeltä uhkaamalla siten, että B:llä oli ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Rikos oli siten sisältänyt rikoslain 26 luvun 7 §:ssä rangaistavaksi säädetyn laittoman uhkauksen, jonka vuoksi B:tä, joka oli yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen, oli pidettävä jutussa asianomistajana kohdan 3 virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen osalta, vaikkei B ollut esittänyt tältä osin korvausvaatimusta asiassa. B:n muutoksenhakemus oli täten tutkittava.

Pääasia

Lausumillaan perusteilla hovioikeus totesi yleisen edun vaativan teon vakavuuden vuoksi, etteivät A:n puolustuksekseen mainitsemat, hänen henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa liittyneet erityiset syyt oikeuttaneet rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun rangaistusasteikon alittamiseen. Kun rangaistusta oli sen vuoksi korotettava, hovioikeus soveltaen 3 kohdan osalta ainoastaan rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momenttia muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A tuomittiin hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin yksi päivä. Rangaistus määrättiin ehdolliseksi 31.12.1998 päättyvin koetusajoin.

Eri mieltä oleva jäsen hovioikeudenneuvos Korhonen lausui: Vantaan työvoimatoimiston muutoksenhakemusta koskevan käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

B:n muutoksenhakemuksen osalta katson, että vaikka B tosin on kohdan 3 osalta yhtynyt syyttäjän A:han kohdistamaan rangaistusvaatimukseen, hän ei ole esittänyt asiassa korvausvaatimusta eikä hän siten ole myöskään vallitsevan oikeuskäytännön (KKO 1978 II 32) perusteella rikoksella ensi kädessä loukatun oikeushyvän haltija eikä B:llä täten ole sanotulta kohdin jutussa asianomistajan oikeutta. Jätän myös B:n muutoksenhakemuksen tutkimatta.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena tutkimaan jutun ja lausumaan B:n rangaistuksen korotusvaatimuksen osalta olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö rangaistuksen pituudesta ja ehdollisuudesta sekä avustajan palkkion osalta.

Perustelut

Hovioikeus on katsonut A:n syyksi kohdassa 3 luetun virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tapahtuneen puukolla lähietäisyydeltä uhkaamalla siten, että B:llä on ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Kun A:n rikos on siten sisältänyt rikoslain 25 luvun 7 §:ssä rangaistavaksi säädetyn laittoman uhkauksen, B, joka on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen, on hovioikeuden käsityksen mukaan ollut jutussa asianomistaja kohdan 3 virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen osalta, vaikka B ei ollut esittänyt tältä osin korvausvaatimusta asiassa. Näillä perusteilla hovioikeus on tutkinut B:n muutoksenhakemuksen.

Virallinen syyttäjä on käräjäoikeudessa 3 kohdassa vaatinut A:lle rangaistusta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on viranomaiseen kohdistuva rikos, jonka syyteoikeus kuuluu viralliselle syyttäjälle. Siten edellytyksenä B:n asianomistaja-asemalle virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen osalta olisi, että tuon rikoksen tunnusmerkistö sisältäisi jonkin toisen, B:hen kohdistuvan rikoksen tunnusmerkistön. Hovioikeus onkin katsonut, että laiton uhkaus sisältyy väkivaltaiseen vastustamiseen. Näin asia ei kuitenkaan ole, koska virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ei edellytä uhkaukselta sitä, että uhatulla olisi perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Edellytyksenä sille, että B:n valitus hovioikeuteen olisi ylipäätään koskenut laitonta uhkausta on puolestaan se, että syytteen tosiasiakuvaus on sisältänyt laittoman uhkauksen tunnusmerkistön.

Virallisen syyttäjän syytteen mukaan A on työvoimatoimiston tiloissa harjoittanut väkivaltaa virkatehtäviään suorittanutta toimistonjohtaja B:tä ja kahta muuta toimiston virkamiestä vastaan uhkaamalla heitä esille ottamallaan puukolla lähietäisyydeltä ja tökkien puukolla heitä kohti lausuen samalla sanallisia uhkauksia. Syytteessä ei ole kuitenkaan katsottu, että puukolla uhkaaminen olisi tapahtunut sellaisissa olosuhteissa, että B:llä olisi ollut perusteltu syy omasta tai toisten puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Teonkuvausta ei ole myöskään tältä osin käräjäoikeuskäsittelyn aikana syyttäjän tai B:n toimesta täydennetty. Rangaistusvaatimukseen sisältyvä teonkuvaus ei siten täytä laittoman uhkauksen tunnusmerkistöä. Näin ollen hovioikeus ei olisi tuon rikoksen osalta saanut ottaa asiaa B:n valituksesta tutkittavaksi. Siten hovioikeuden ei olisi pitänyt myöskään koventaa A:lle tuomittua rangaistusta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että hovioikeuden B:n valituksesta antama lausunto poistetaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.